Epävarmuus

Vihaan tätä jatkuvaa epävarmuutta itessäni. Mä en halua epäröidä lähes aina esim. saanko koskea tyttöystävään vai vihaako se sitä ja mitä mä sanon etten loukkaa (tuskin nyt sentään vihaa). Tää on ärsyttävää. Olisin omasta mielestäni parempi tyyppi, jos en ois niin epävarma ja jos voisin olla vapautuneempi. Miksen vaan pysty edes pussaamaan tyttöystävää ilman hirveetä epäröintiä? Hitto sentään.

Niinkun kyllä mä tiiän, että tää helpottaa ajan kans mut valittaminen helpottaa oloa ja sitä mä tässä kaipaan.

Mä en ihan ymmärrä mikä mulla on. Ennen ku lähettiin tyttöystävän kämpältä niin muhun sattu kattoa sitä ja vaa itkin ahdistuksissani. Muhun sattu, koska piti lähtä sen luolta. Se tuntuu vähän tyhmältä ja säälittävältä, mutta en mä päättäny tuntea niin. Ootan innolla sitä, että voitais jossain vaiheessa olla pitempään yhessä.

Okei olo alkaa helpottaa ku oon istunu junassa jonkun aikaa. Mua heikottaa ups. En oo syöny muuta kuin vähän sipsejä. Mulla ei oo mitään isoa eväänä mut katotaan miten selviän. Jos en pärjää eväillä nii pitää mennä käymään ravintolavaunussa.

Ehkä mun pitäs jutella tästä jollekkin. Seki vois auttaa et kuulen joltaki etten oo tyhmä vaan et on normaalia tuntea näin. Mä yritän pärjätä tän kans vaikka se onkin haastavaa välillä. Yritän olla kiltti itelleni.

I try, I promise.

Rakkautta Alexilta.

Virheellinen = kaunis?

Mun mielestä jokaisessa on jotain kaunista ja virheellistä. Kauniin virheellistä. Epätäydellisyys on tosi kaunista.

Mä en usko Jumalaan enkä hänen enkeleihinsä. Mä uskon ihmisiin ja meijjän hyvyyteen. Aina ei tarvi olla täysin hyvä. Riittää, että selviää ja yrittää parhaansa.

Sinä ja minä, jokin niin kaunis on myös virheellinen. Sitä ei sais unohtaa. Liikaa ei saa vaatia keneltäkään eikä itseltään. Kukaan ei oo täydellinen eikä se haittaa. Epätäydellisyys ei oo heikkous. Se yhdistää meitä kaikkia ja vahvistaa.

Mun mielestä hyvä sydän ja välittäminen tekkee ihmisestä enkelin. On vain surullista ettei enkelit usein ite huomaa sitä, heidän hyvyyttään. Virheitä tekee enkelitkin ja niistä me kaikki opitaan.

Me rakastetaan ja vihataan, tehdään hyvää ja satutetaan toisiamme, mutta osataan myös pyytää anteeksi. Joskus tuntuu ettei jäljellä oo mittään hyvää, mutta sitten kattoo ympärilleen ja näkee palio hyvää ja kaunista.