Kiire ja aikuistuminen

Moikka!

Aika kulkee niin nopeasti, että sitä vain juoksee perässä. Koittaa saada kaiken tehtyä 12 tunnin aikana. Sitä koittaa tsempata vaikka voimat käy vähiin.

Pakko pakko pakko.

Sitä koittaa pitää kiinni rutiineista ja kotitöistä, samalla pärjätä mahdollisimman hyvin koulutusjaksolla.  Koko ajan pitää kehittyä ja samalla yritän parantaa omaa elämänlaatuani koulun ulkopuolella.

Kunpa jokainen voisi pysähtyä vähäksi aikaa. Kunpa jokainen ehtisi nauttia aamukahvista tai kauniista säästä aamulla ennen töitä. Olisi hyväksi pysähtyä työpäivän aikanakin tauoilla, mutta sitä on jotenkin niin menossa, koska kaikki hommat pitää keretä tehdä ennen vuoron loppumista.

Tuntuu, että kaikki on vain suorittamista nykyään. Tuntuu, että olen vain suoriutunut koko lyhyen elämäni ajan kaikesta. Se harmittaa. Suurin osa ajastani menee asioista selviytymiseen ja harvemmin niiden jälkeen jaksaa tehdä asioita, joista nauttii.

Kävelen kadulla ja näen ihmisiä ryntäilemässä paikasta toiseen. Silloin tajuaa itse pysähtyä vain katselemaan ympärille. Katselemaan ihmisten kasvoja ja eleitä. Jotkut on stressaantuneita, toiset vaivaantuneita ja kyllästyneitä. Missä on aito ilo? Kiireen takana piilossa.

Toinen asia mistä halusin jakaa ajatuksia on aikuistuminen ihan vain, koska täytän syksyllä 19 ja valmistun kokiksi pian synttäreiden jälkeen. Olen asunut omillani reilun vuoden ja hankkinut ajokortin sekä auton. Kaikki tämä vastuu tuntuu vähän pelottavalta.

Koitan löytää uutta vuokra-asuntoa, koska nykyinen koti ahdistaa sijaintinsa takia eikä se oikeastaan tunnu kodilta. Se on kaukana kaikesta. Eristyksissä.

Olen harkinnut työpaikan hankkimista, koska tiukka rahatilanne ahdistaa mutten usko, että jaksaisin koulupäivän päätteeksi mennä töihin. En tiedä mitä tekisin. Tunnen olevani muutenkin hukassa.

Olen koittanut lisätä liikunnan arkeeni ja se on onnistunut. Se on tasoittanut jaksamistani.

Huomasin kirjoitellessani, että tuntuu kuin kirjoittaisin raporttia. Rakastan kirjoittamista, mutta nyt teksti ei tule sydämestä. Puran vain turhautumista. Kai tämäkin on ihan okei.

Tänään yritän unohtaa murheet ja vaan olla.  Päivä kerrallaan. <3

Hyvää naistenpäivää ja nauttikaa!

Sanna

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

+ 77 = 85