Kyl se siitä!!

Yläasteella en uskonu eläväni näinkään vanhaksi, ajattelin että luovuttaisin pian.

En uskonu voivani nauttia elämästä tai löytäväni omaa juttua.

Ajattelin olevani surkea ihminen joka ei koskaan saavuta mitään.

Mutta mites kävikään.

Täytän kahden kuukauden ja 25 päivän päästä 18 vuotta.

Oon kirjoittanu runoja tukihenkilön kanssa nyt 1,5  vuotta, rakastan kirjoittamista ja eilen oli mun ensimmäisen runokuvanäyttelyn avajaiset. Se oli mahtavaa. Kosketin montaa ihmistä teksteillä joihin jokainen samaistui. Yksi elämäni parhaista hetkistä.

Mun unelma oli saada oma näyttely ja nyt se on saatu. Seuraava unelma on kirjoittaa runokirja. Sitä siis tavoittelemaan! Tarvitsin vain jonkun jokaa uskoo muhun ja saavutin jotain mahtavaa.

Oon opiskellu nyt kaks vuotta kokiksi, vuosi jäljellä ja koulu sujuu tosi hyvin. Mulla on kavereita koulussa.

Mä oon asunu omillani noin puoli vuotta. Saan ajokortin ja auton syksyllä.

Vanha minä ei ois ikinä uskonu tätä. En ois uskonu itseeni ollenkaan, en nähny mitään syytä uskoa itseeni tai mihinkään.

Nyt mä yritän uskoa itseeni ja tehdä omasta mielestäni oikein.

Asiat helpottaa. Elämä muuttuu paremmaksi. Koita vain sinnitellä siihen asti.

Hyvää viikonloppua <3

Sanna

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

98 − 92 =