Helou!

 

Mulla on viime viikkoina ollut kamalasti tekemistä, miettimistä ja stressiä. On masentanu, ahistanu, itkettäny, oon halunnu vaan kadota pois kiireen luota. Tänään oli vähän alakuloinen olo myös, mutta sitten menin googleen selailemaan positiivia kuvia ja tekstejä. Ne piristi ja autto mua. Olin edellisenä iltana aatellu huolestuttaa kaikki olemalla puhumatta keneenkään kanssa jne. Ne kuvat muutti mun mielen ja menin juttelemaan parille kaverille, kerroin rehellisesti miltä tuntu ja mitä olin miettiny. Turhaan mä kidutan itteäni olemalla hiljaa kun haluan puhua ja kertoa miltä tuntuu. Turhaan pidän kaiken pahan olo itelläni, se vaan pahentaa asiaa.

Tänään tavoitteena ois pyykinpesu pitkästä aikaa ja muutenkin siivousta. Pitää muistaa kannustaa itteeni vaikka väsyttääkin eikä huvittais tehä paljon mittään.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä kuin en oiskaan täysin yksin vaikka oonkin yksinäinen ihminen. Mun pitää vaan yrittää jaksaa kysellä kavereita jonnekkin ja nähdä niitä. Kaikki järjestyy. Mä en oo yksin. Ehkä jo kaverille soittaminen auttais. En tosin koskaan soita kavereille, koska ajatuskin pelottaa. Mutta jos en kohtaa sitä pelkoa niin se kummittelee aina. Sama Skypen kanssa, vaikka tiiän ettei mitään hätää ole.

Kertokaa toki, jos teillä on vaikeaa yksinäisyyden kanssa tai no itseasiassa minkä asian kanssa vaan. Ollaan täällä toisiamme varten.

Rakkautta tähän päivään kaikille <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

63 − 62 =