Tämmöstä vaihteeksi

Kun joululoma loppu niin kamala väsymys alkoi ja pikkuhiljaa se alkoi tosiaankin kyllästyttää. Lopulta se väsymys muuttui masentuneisuudeksi ja koko tän viikon koitin sinnitellä koulussa. Tuntu, että jos lähen kotiin niin luovuttaisin enkä tiiä voisinko hyväksyä sitä. Mutta mä en todellakaan kykenis olemaan koulussa nyt. Lähdin kesken päivän sieltä, koska oli pakko päästä pois vähän väliä ja mietin vain miten jaksaisin koko päivän. Aika meni hitaasti enkä vaa pystyny enää sinnittelemään. Soitin äidille ja puhuin opettajan kanssa, joka sanoi ettei mun tarvi aina jaksaa. Sen oon halunnu kuulla, mä tarvitsin sitä. Mä oon aina koittanu jaksaa muiden takia, mutta pikkuhiljaa opettelen pistämään itteni koulun edelle.

Sinänsä hassua, että kevät on mulle henkisesti hankalampi kuin syksy, vaikka syksyllä on pimeääkin. Koitan keksiä, että miksi olo pahenee just keväällä? Toki paljon on tapahtunu ja oon tehny kovasti töitä. Iskikö se kaikki uupumus siitä kaikesta vasta nyt?

Mä tahtoisin kertoa jollekkin miltä tuntuu ja miksi mutten mäkään tiiä. Siis toki tiiän osasyitä tähän, mutta ne kaikki on sekottunu mun päässä enkä mä osaa selittää. Joten oon hiljaa, mikä tuskin auttaa mutta ainaki voin purkaa ajatuksia kirjottamalla jotenkin. Ehkä mä tarvin vaan sitä, että saan ajatukset ulos enkä keskustelua. Ainakin on helpompaa kirjotella yksin ku selittää jollekkin jotain mitä ei ymmärrä itekkään. Ja jos totta puhutaan niin en tiiä kenelle puhuisin ku ei kaikki ymmärrä ja se on ihan okei, mutta ois kiva tuntea että joku ymmärtää. Toki on hyvä, jos on joku joka kuuntelee vaikkei ymmärtäiskään.

Alex

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

− 3 = 1