IIK

Mulla on ens kesänä tulossa runokuva näyttely Limingassa ja hieman alkaa jännittää. Kun alotin tän tukihenkilön tapaamisen ja runokuvien teon niin mulle tuli unelmaksi pitää oma näyttely. Kohta se on totta.

Kohta oon paljas. Siltä se tuntuu kun näyttää kaikille omat henkilökohtaiset kamppailut ja ilot runojen muodossa. Toisaalta toivon, että joku saa mun runoista vertaistukea vaikka ihmisten reaktio jännittääkin. Mä haluan jakaa mun runoja, jotta edes yksi ihminen tietäis ettei oo yksin jonkin asian kanssa.

Toivon myös, että kaikilla on jokin unelma tai useampi ja että uskalletaan tavoitella niitä. Tiiän, tosi kliseistä, mutta minkäs teet. Itsensä ilmaisu tavalla tai toisella tekee olon hyväksi ja nauttii siitä, että on vapaa itsenään. Toki on ehkä vähän pelottavaakin näyttää tunteensa kaikille oli ne sitten runoja tai mitä vaan.

Joskus tekee mieli kirjottaa, mutta pää on pilvien yläpuolella ja ei saa aikaiseksi järkevää tekstiä. Tarviiko sen toisaalta ollakkaan aina järkevää? Pääasia, että ajatukset pääsee ulos ja ties mitä mahtavaa sieltä voi tulla.

Alex

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 + 1 =