Epävarmuus

Vihaan tätä jatkuvaa epävarmuutta itessäni. Mä en halua epäröidä lähes aina esim. saanko koskea tyttöystävään vai vihaako se sitä ja mitä mä sanon etten loukkaa (tuskin nyt sentään vihaa). Tää on ärsyttävää. Olisin omasta mielestäni parempi tyyppi, jos en ois niin epävarma ja jos voisin olla vapautuneempi. Miksen vaan pysty edes pussaamaan tyttöystävää ilman hirveetä epäröintiä? Hitto sentään.

Niinkun kyllä mä tiiän, että tää helpottaa ajan kans mut valittaminen helpottaa oloa ja sitä mä tässä kaipaan.

Mä en ihan ymmärrä mikä mulla on. Ennen ku lähettiin tyttöystävän kämpältä niin muhun sattu kattoa sitä ja vaa itkin ahdistuksissani. Muhun sattu, koska piti lähtä sen luolta. Se tuntuu vähän tyhmältä ja säälittävältä, mutta en mä päättäny tuntea niin. Ootan innolla sitä, että voitais jossain vaiheessa olla pitempään yhessä.

Okei olo alkaa helpottaa ku oon istunu junassa jonkun aikaa. Mua heikottaa ups. En oo syöny muuta kuin vähän sipsejä. Mulla ei oo mitään isoa eväänä mut katotaan miten selviän. Jos en pärjää eväillä nii pitää mennä käymään ravintolavaunussa.

Ehkä mun pitäs jutella tästä jollekkin. Seki vois auttaa et kuulen joltaki etten oo tyhmä vaan et on normaalia tuntea näin. Mä yritän pärjätä tän kans vaikka se onkin haastavaa välillä. Yritän olla kiltti itelleni.

I try, I promise.

Rakkautta Alexilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

22 − 13 =