Kiire ja aikuistuminen

Moikka!

Aika kulkee niin nopeasti, että sitä vain juoksee perässä. Koittaa saada kaiken tehtyä 12 tunnin aikana. Sitä koittaa tsempata vaikka voimat käy vähiin.

Pakko pakko pakko.

Sitä koittaa pitää kiinni rutiineista ja kotitöistä, samalla pärjätä mahdollisimman hyvin koulutusjaksolla.  Koko ajan pitää kehittyä ja samalla yritän parantaa omaa elämänlaatuani koulun ulkopuolella.

Kunpa jokainen voisi pysähtyä vähäksi aikaa. Kunpa jokainen ehtisi nauttia aamukahvista tai kauniista säästä aamulla ennen töitä. Olisi hyväksi pysähtyä työpäivän aikanakin tauoilla, mutta sitä on jotenkin niin menossa, koska kaikki hommat pitää keretä tehdä ennen vuoron loppumista.

Tuntuu, että kaikki on vain suorittamista nykyään. Tuntuu, että olen vain suoriutunut koko lyhyen elämäni ajan kaikesta. Se harmittaa. Suurin osa ajastani menee asioista selviytymiseen ja harvemmin niiden jälkeen jaksaa tehdä asioita, joista nauttii.

Kävelen kadulla ja näen ihmisiä ryntäilemässä paikasta toiseen. Silloin tajuaa itse pysähtyä vain katselemaan ympärille. Katselemaan ihmisten kasvoja ja eleitä. Jotkut on stressaantuneita, toiset vaivaantuneita ja kyllästyneitä. Missä on aito ilo? Kiireen takana piilossa.

Toinen asia mistä halusin jakaa ajatuksia on aikuistuminen ihan vain, koska täytän syksyllä 19 ja valmistun kokiksi pian synttäreiden jälkeen. Olen asunut omillani reilun vuoden ja hankkinut ajokortin sekä auton. Kaikki tämä vastuu tuntuu vähän pelottavalta.

Koitan löytää uutta vuokra-asuntoa, koska nykyinen koti ahdistaa sijaintinsa takia eikä se oikeastaan tunnu kodilta. Se on kaukana kaikesta. Eristyksissä.

Olen harkinnut työpaikan hankkimista, koska tiukka rahatilanne ahdistaa mutten usko, että jaksaisin koulupäivän päätteeksi mennä töihin. En tiedä mitä tekisin. Tunnen olevani muutenkin hukassa.

Olen koittanut lisätä liikunnan arkeeni ja se on onnistunut. Se on tasoittanut jaksamistani.

Huomasin kirjoitellessani, että tuntuu kuin kirjoittaisin raporttia. Rakastan kirjoittamista, mutta nyt teksti ei tule sydämestä. Puran vain turhautumista. Kai tämäkin on ihan okei.

Tänään yritän unohtaa murheet ja vaan olla.  Päivä kerrallaan. <3

Hyvää naistenpäivää ja nauttikaa!

Sanna

 

Purkautumista

Mä olen kauhuissani, että musta tulee samanlainen alkoholisti kuin isästäni. Tiiän kyllä ettei yks yö riitä sairauden muodostumiseen, mutta pelkään menettäväni kontrollin. Täytän alle kuukauden päästä 18 ja se pelottaa siitäkin syystä. Ja alkoholismi voi olla munkin geeneissä luulisin ainaki. Asiasta helpompaa ei tee vaikeat kaudet ja hetket jolloin tahtoo menettää kontrollin. Lupasin itelleni silloin kun isä kuoli etten kuole samalla tavalla.

Mulla on ollu  mielenterveysongelmia ala-asteelta asti, ensimmäisen kerran kävin ammattilaisella kolmosluokalla. Mun isä kuoli kun olin nelosella. Olin pois koulusta ja yhtäkkiä jossain vaiheessa koulupäivää joku koputtaa oveen, siellä oli muistaakseni kaksi opettajaa kukkakimpun ja kortin kanssa. Kaikki mun luokalla oli kirjottanu nimensä siihen ja en muista tarkalleen mitä siinä oli mutta siinä kai otettiin osaa ja toivotettiin kaikkea hyvää mulle ja mun perheelle. Äiti itki ja mä olin jotenki tosi normaali sekä hämmentyny vaikka luulis että mäkin itkisin. Aika pian muutettiin Ouluun Oulunsalosta ja sieltä kävin koulussa vielä viikon ennen kesäloman alkua kai. Joku poika ihan innoissaan huusi jotain tähän tyyliin: ”Sanna tuli Oulusta asti!” En muistaakseni reagoinut siihen muuten kuin lyhyellä katseella, mulla oli neutraali olo. En miettinyt mitään kovin syvästi vaan aika pintapuolisesti.

Me asuttiin Oulussa noin kaksi kuukautta ja olin just saamassa kavereita, mutta pakkohan se oli lähteä. Taas tuli uus koulu ja uudet ihmiset, ihan ku ei olis ollu vaikeaa jo ennestään. Muutettiin Raaheen ja siellä olin melkein kutosluokan loppuun. Mua alettiin kiusaamaan siellä lähes heti enkä saanu kavereita. Sinä aikana vietin aikaa harvoin parin tytön kanssa ja toinen muutti pois. Muistan kuinka opettaja yritti auttaa saamaan kavereita, se yritti saada mua muiden joukkoon ja kerran ruokailussa menin yksin istumaan tyhjään pöytään ja muistan olleeni helpottunut että sain olla sillä hetkellä yksin. Opettaja tuli vihaisena mun luo, otti mun tarjottimen, huusi mulle ja vei sen mun luokan tyttöjen kans samaan pöytään. Kaikki katto meitä ja halusin vain itkeä, mutta oli pakko pysyä vahvana.

Olin yhä palasina isän kuolemasta ja mun murrosikä alkoi olla pahimmillaan suunnilleen samoihin aikoihin. Äiti joutu olemaan koko ajan töissä, yötä päivää. Mä olin 11-vuotias, mun pikkusisko oli yhdeksän ja pikkuveli seittemän. Mä olin niiden kanssa kaiket päivät, pistin nukkumaan, leikin, tein ruuan, siivosin vain jotta äitillä olis helpompaa. Jälkeenpäin ajateltuna se on hirveää muttei ollu vaihtoehtoja ainakaan tietääkseni. Kutosluokan lopulla muutettiin Oulunsaloon, jossa aloitin yläasteen. Se kauhistutti ja stressasin sitä niin paljon että kuukautiset jäi pois puoleksi vuodeksi. Olin yksin ja ihan hukassa aluksi ennen kuin opin missä mikäkin luokka on. Siellä taisi olla lähemmäs 1000 oppilasta ennen kuin toinen koulu valmistui ja sinne meni joku 400 oppilasta. Se oli hirveän pelottavaa ja ahdistavaa. Mua alettiin kiusaamaan sielläkin aika pian ja monista yrityksistä huolimatta openkin avulla, en saanu kavereita. Eka vuosi siellä oli erittäin vaikea, mutta toisena vuotena en enää jaksanu välittää koska kaikki oli silloin niin vaikeaa. Mä satutin itteäni seiskaluokalta kasin syksyyn asti ja samana syksynä koitin tappaa itteni, vain niinsanotut kaverit tiesi siitä. Mulla oli jonkun verran nuorempia kavereita, koska muille en kelvannu. Joku kiusaaja sano joskus mulle, että ne olis mun kavereita jos puhuisin enemmän. No kuitenkin oli eräs vaaleahiuksinen tyttö josta tuli mun paras ystävä, johon olin tietämättäni silloin rakastunu. Hetken tai no puoli vuotta on/off  seurustelin sen tytön veljen kans mut en mä pystyny peloltani mihinkään. Noh kasin syksynä menetin mun kaikki kaverit, koska yks niistä käytti luvan kans mun puhelinta ja huomasi, että olin ettiny lesboista jotain jonka jälkeen niistä jokaikinen alkoi kiusata mua ja tää blondi sano, että voidaan olla parhaita ystäviä muttei kukaan saa tietää tai nähä meitä. Muistan kuinka kerran se oli lähössä ja halas mua ja sano ”Rakastan sua.”, mutta tiesin ettei se sitä tarkota. Sen halaus oli kylmä eikä lämmin niinkuin ennen. Yhtäkkiä olin ypöyksin ja samoihin aikoihin mun vaari kuoli. Koitin tappaa itteni alkoholilla ja lääkkeillä mut tulin vaan uniseksi ja vähän sekavaksi. Koitin ennen sitä viillellä, polttaa tupakkaa ja juoda. Olin ihan täydellisessä paniikissa ja taisin saada paniikkikohtauksen. Näin niitä ”kavereita” jostain syystä samana iltana ja tulin itkien kotiin. Mun kummitäti oli kylässä ja muistaakseni tuli halaamaan ja kysyi mikä on mutten pystyny sanomaan mitään.

Luulin etten pärjäis ilman sitä blondia. Muutama kuukausi vierähti ja varmaan muutettiinki taas Raahen vissiinki, mutta silloin huomasin etten tarvi sitä ihmistä ja mulla oli vihdoin aikaa opiskella ja tehä muuta kivaa. Uus koulu jännitti, mutta menin sinne avoimin mielin ja tein parhaani ja koitin olla avoimempi. Aloin haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta ja aloin oppimaan uusia asioita itestäni. Kuten sen, että pidän tytöistä vaikka olin siitä epävarma pitkään, se silti tuntu jo ajatuksena niin oikealta ja hyvältä. Olin innoissani. Leikkautin hiukset lyhyeksi ja aloin muuttamaan ulkonäköäni ja vaatteitani. Aloin opetella pitämään itestäni. Mulla oli oma huone ja kävin tosi ihanan ihmisen luona juttelemassa ja siitä oli paljon apua. Mulla oli yhä tosi tosi vaikeaa, mutta olin silti helpottunu ku oli joku jonka luokse mennä ja jutella. Sen kans juttelin ihastumisesta erääseen tyttöön jonka kans olin samalla köksän tunnilla. Yritin tutustua siihen tyttöön facebookin kautta, mutta jossain vaiheessa se lopetti vastaamisen. Vaikka toi tuntukin pahalta nii tunsin oloni kuitenki ihan hyväksi ku edes joku hyväksyi mut semmosena ku oon. Ysiluokalla muutettiin kaks kertaa kai en oo varma, mutta viimeiset kolme kuukautta kävin Tyrnävän yläasteella. Sillon moni asia muuttu, sain pari kaveria joita näin joka päivä ja toista koulun ulkopuolellaki. Se mies jonka luo muutettiin oli hirveä ja vihasin sitä. Se oli narsisti eikä se avioliitto liian pitkään kestäny. Oltiin sen veljen luona yötä, sen veli oli antanu ankaria neuvoja meidän kurittamiseen ja äiti suuttu siitä. Se mies oli myös kännissä. Siitä tuli riita ja lopulta mäkin aloin huutamaan sille ja se päätyi niin että ajettiin keskellä yötä kotiin. Tärisin vihasta ja ulkona oli tosi kaunista. Olin koko ajan valmis mottaamaan sitä ja puolustamaan mun perhettä. Muutettiin pois sen luota ja pysyttiin koulujen takia Tyrnävällä. Kauan ei voitu asua siellä kun sen asunnon lämmittäminen oli liian kallista, oisko se lämmitetty öljyllä ehkä. Sitten kun muutto tuli eteen joulukuun puolivälissä niin mä lähin Temmekselle ja muut Raaheen.

Melkein unohin, että mulla oli tyttöystävä vähän yli parin kuukauden ajan ja erottiin torstai-iltana ja mulla oli muutto perjantaina. En oo myöskään muistanu mainita nykyistä kouluani. Opiskelen Limingassa kokkipuolta ja kohta alkaa kolmas vuosi. Unohin myös mainita tytön jonka luona kävin Helsingissä pari kertaa ennen kuin tutustuin ex tyttöystävään. Molemmat on aseksuaaleja ja suhde päätty siihen ku exä hoksasi olevansa myös aromantikko. Se suhde ei kaduta, koska tosiaan tein kaikkeni ja tollanen asia luonnollisesti tarkottaa eroa joten kaunaa ei oo. Se toinen tyttö opetti mulle joitain vähän intiimejä asioita. Yhä ollaan kavereita vaikkei jatkuvasti jutellakkaan. Tällä hetkellä oon ihastunut ja mä olen mun ihastukseni ihastus.

Tämäkin kesä on ollu hankala ja oon tuhlannu paljon rahaa mikä ei oo mun tapaista. Yleensä mä oon tosi tarkka rahan suhteen ja varmistan, että sitä riittää kuukaudesta toiseen. Harvoin ostan mitään turhaa ja maksan laskut ajallaan. Kyllä mä nytkin laskut maksan niinkuin pitääkin, mutta tunnen jatkuvaa syyllisyyttä rahan tuhlailusta vaikka luulen ymmärtäväni sitä. Mun perheellä on aina ollu vaikeaa rahan suhteen tai no sen puutteen suhteen. Joskus ala-asteikäisenä aloin silloin tällöin säästämään rahaa äitiä varten. Olin varmaan mummolta saanut rahaa 30 euroa ja muistan säästäneeni ne kunnes tuli tosi tiukkaa ja annoin ne äidille.

Äiti on varmaan aina luullu etten tarvi sitä, koska oon ollu pienestä pitäen itsenäinen. Mutta ei mulla oo ollu muutakaan vaihtoehtoa. Kaikki aika meni luonnollisesti nuorimpaan ja keskimmäinen vaati huomiota, mä en jaksanu vaivautua. Ajattelin, että mun pitää olla itsenäinen koska pystyn siihen enkä halunnu vaivata äitiä tai ketään.

Meinas olla tosi hankala olla, joten päätin avautua tänne missä en voi häiritä tai vaivata ketään. Kieltämättä kirjottaminen tänne helpottaa aina olipa kyse mistä tahansa.

Hyvät illanjatkot kaikille ja kommentoikaa toki, jos on samankaltaisia kokemuksia tai tuntemuksia! <3

Stressiin ja siitä yli!

Puoli kesää meni siinä kun toivo tekemistä ja nyt sitä on ehkä hitusen liikaakin. Eihän sitä sais valittaa enkä oikeastaan valitakkaan.  Stressiä vaan pukkaa. Kyl tää tästä pikkuhiljaa helpottaa.

Mulla alkoi tässä maantaina autokoulun teoriatunnit ja siinä ne päivät meneeki. Ens viikolla alkaa kesätyöt. Sitä seuraavalla viikolla tapaan ajo-opettajan ekaa kertaa ja tehdään lukkaria. Tosi jännää ja outoa, en oikein osaa kuvitella itteäni rattiin tai silleen.

Tänään mulla oli kolme tuntia teoriaa ja juuri ennen viimeisen tunnin alkua sain inspiraatiota kirjotella. En oikein jaksanut keskittyä koko ajan ja välillä kirjotin omia juttuja. Oon aika fiiliksissä tästä tekstistä!  Vielä ainakaan en siitä paljasta mitään, koska haluan vielä jatkaa sitä.

Pitää vaan muistuttaa itteään siitä mitä hyvää esimerkiksi just siitä autokortista ja auton hankinnasta voi tapahtua. Pääsen näkemään yhtä kivvaa tyyppiä useammin. Pääsen ylipäätänsä pois kotoa. Ei tarvi olla enää niin riippuvainen muista sen asian suhteen.

Voisin nyt koittaa jatkaa kirjottelua kun on aikaa.

Hyvät yöt/ illanjatkot <3

 

I should sleep

Sun tuntemattomia,

houkuttelevia huuliasi

kaipaan omilleni,

lämmintä henkäystä huulilleni

juuri ennen suudelmaa,

viet mut toisiin ulottuvuuksiin,

ajatuksissani

kerta toisensa jälkeen,

vartalosi hohtaa kuin aurinko

sulattaen mut pelosta.

Your unknown,

tempting lips,

I miss them to mine,

a warm breath to my lips

just before a kiss,

you take me to another dimensions,

in my thoughts

time after time,

your body glows like a sun

melting me from fear.

———————————————————————–

Kunpa vain minun katseeni

saisi sinulta jalat alta,

kunpa olisin ainoa jonka tahdot,

kunpa huulesi koskettaisivat

vain minun huuliani.

If only my gaze

could take your legs from under,

if only I was the only one you want,

if your lips touched

only my lips.

————————————————————————

Tuli vähän kirjoteltua äsken tylsistyneenä ja hellyydenkipeänä heh.

Ja ikävissään, myönnetään.

Sen sijaan, että nukkuisin aikaisen herätyksen takia niin vaan haaveilen. Taas.

En mä osaa nukkua yksin enää tai no en halua. Se on vaikeaa just nyt.

Hyvää yötä.

I came to write a while ago, bored and love sick heh.

And missing, I admit.

Instead of sleeping because of waking up early, I am only dreaming. Again.

I can’t sleep alone anymore or I don’t want to. It’s difficult right now.

Good night.

 

 

Ihastuminen?

Oon viime aikoina miettinyt paljon ihastumista ja miten se muuttaa mun käytöstä. Tällä hetkellä itse oon siis ihastunu ja onhan tää ihan mielenkiintosta mietittävää. Mulla on tällä hetkellä sellainen tilanne, että ihastus tykkää takaisin joten laitan tähän vain asioita huomioiden sen. En nyt kirjoita yksipuolisesta ihastumisesta.

Ehkä tää on ihan turhaa, mutta tästä mä halusin kirjottaa.

Huonoja puolia:

Mä en pysty enkä oikeastaan edes halua keskittyä muuhun kuin ihastuksenkohteeseen, esimerkiksi kävin oys:ssa eilen tapaamassa toivottavasti mun tulevaa traumapsykoterapeuttia. Koitin keskittyä, mutta ajatukset ihan selvästi oli muualla.

Unohtelen entistä enemmän asioita, koska keskityn ihastukseen enkä niihin asioihin jotka on just nyt tärkeämpiä.(Mutta toisaalta saahan sitä nauttia vähän aikaa pää pilvissä.)

Pelottaa, että toinen kyllästyy ennen kuin mitään edes tapahtuu.

Jännittää paljon varsinkin, jos ihastus haluaa soittaa puhelimella tai skypessä. (Samalla se on hyvä asia, kun pääsee ylittämään itseään. Mä en ikinä soita edes kavereille, koska jokin siinä pelottaa.)

Itsesuojeluvaisto ainakin itselläni tuntuu olevan paljon päällä. (Huonot kokemukset ihmisten kanssa laukaisee tämän, tiedän ettei mun ihastus satuttais mua tarkotuksella.)

Kaipaa normaalia enemmän toisen kosketusta lähes jatkuvasti.

Hyviä puolia:

Ihastuminen piristää, jännittää ja hymyilyttää.

Sitä haaveilee niin paljon kun ehtii kunnes itse pistää sille stopin ja koittaa pysyä realistisena. (Koitan suojella itseäni pettymykseltä.)

Itse olen päässyt ylittämään itseäni monissa asioissa esimerkiksi olen ensimmäistä kertaa ikinä itse kertonut tunteistani ihastukselleni.

On jotain mitä odottaa kun on joku joka oikeasti tahtoo nähdä sut ja kuulla sun äänen, olo tuntuu halutulta ja kaivatulta. (Näin en oo tuntenut pitkään aikaan.)

Itsevarmuus saattaa päästä kasvamaan kun sut hyväksytään semmosena ku oot.

Tässä on nyt kaikki mitä mieleen juolahti.

Hyvää pinkki pilvistä kesää kaikille! <3

 

 

 

 

Kyl se siitä!!

Yläasteella en uskonu eläväni näinkään vanhaksi, ajattelin että luovuttaisin pian.

En uskonu voivani nauttia elämästä tai löytäväni omaa juttua.

Ajattelin olevani surkea ihminen joka ei koskaan saavuta mitään.

Mutta mites kävikään.

Täytän kahden kuukauden ja 25 päivän päästä 18 vuotta.

Oon kirjoittanu runoja tukihenkilön kanssa nyt 1,5  vuotta, rakastan kirjoittamista ja eilen oli mun ensimmäisen runokuvanäyttelyn avajaiset. Se oli mahtavaa. Kosketin montaa ihmistä teksteillä joihin jokainen samaistui. Yksi elämäni parhaista hetkistä.

Mun unelma oli saada oma näyttely ja nyt se on saatu. Seuraava unelma on kirjoittaa runokirja. Sitä siis tavoittelemaan! Tarvitsin vain jonkun jokaa uskoo muhun ja saavutin jotain mahtavaa.

Oon opiskellu nyt kaks vuotta kokiksi, vuosi jäljellä ja koulu sujuu tosi hyvin. Mulla on kavereita koulussa.

Mä oon asunu omillani noin puoli vuotta. Saan ajokortin ja auton syksyllä.

Vanha minä ei ois ikinä uskonu tätä. En ois uskonu itseeni ollenkaan, en nähny mitään syytä uskoa itseeni tai mihinkään.

Nyt mä yritän uskoa itseeni ja tehdä omasta mielestäni oikein.

Asiat helpottaa. Elämä muuttuu paremmaksi. Koita vain sinnitellä siihen asti.

Hyvää viikonloppua <3

Sanna

 

Helou!

 

Mulla on viime viikkoina ollut kamalasti tekemistä, miettimistä ja stressiä. On masentanu, ahistanu, itkettäny, oon halunnu vaan kadota pois kiireen luota. Tänään oli vähän alakuloinen olo myös, mutta sitten menin googleen selailemaan positiivia kuvia ja tekstejä. Ne piristi ja autto mua. Olin edellisenä iltana aatellu huolestuttaa kaikki olemalla puhumatta keneenkään kanssa jne. Ne kuvat muutti mun mielen ja menin juttelemaan parille kaverille, kerroin rehellisesti miltä tuntu ja mitä olin miettiny. Turhaan mä kidutan itteäni olemalla hiljaa kun haluan puhua ja kertoa miltä tuntuu. Turhaan pidän kaiken pahan olo itelläni, se vaan pahentaa asiaa.

Tänään tavoitteena ois pyykinpesu pitkästä aikaa ja muutenkin siivousta. Pitää muistaa kannustaa itteeni vaikka väsyttääkin eikä huvittais tehä paljon mittään.

Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä kuin en oiskaan täysin yksin vaikka oonkin yksinäinen ihminen. Mun pitää vaan yrittää jaksaa kysellä kavereita jonnekkin ja nähdä niitä. Kaikki järjestyy. Mä en oo yksin. Ehkä jo kaverille soittaminen auttais. En tosin koskaan soita kavereille, koska ajatuskin pelottaa. Mutta jos en kohtaa sitä pelkoa niin se kummittelee aina. Sama Skypen kanssa, vaikka tiiän ettei mitään hätää ole.

Kertokaa toki, jos teillä on vaikeaa yksinäisyyden kanssa tai no itseasiassa minkä asian kanssa vaan. Ollaan täällä toisiamme varten.

Rakkautta tähän päivään kaikille <3

Ajatuksia isästä & menneestä

Mä harvoin toivon, että mun isä ois täällä ihan vaan siks, että tiiän näin olevan parempi isällekkin. Turhaan se täällä kärsis meidän kanssa. Uskon, että kaikella on tarkotuksensa, isän aika oli lähtä silloin lähes seittemän vuotta sitten. Se täytyy vain hyväksyä pikkuhiljaa.

Sitä vain mietin miten jotakuta voi rakastaa niin hirveästi vaikkei koko ihmistä ole ollut enää vuosiin.

Mun ainut muisto vanhojen kuvien lisäksi on äidin teettämät korut isän palkintolusikasta. Sormus on niistä tärkein mulle, sitä käytän eniten. Ja kun on paha olla niin pidän sitä kädessä kuin voisin olla lähempänä isää. Se sormus on jotenkin erittäin lohduttava lahja.

Koulussa olin englannin tunnilla muutaman muun kanssa ja tehtiin jotain tehtävää missä englannin kieliseen kysymykseen piti vastata. Joku kysy, että minkä hetken tahtoisin kokea uudelleen. Vastasin, että tahtoisin nähdä isän. Se päätyi siihen, että jouduin selittämään ohjaajalle totuuden siitä. Siitä on aina vähän hankala puhua.

Muistan isän viimeisen joulun aika hyvin vaikka siitä on jo kauan. Isä oli humalassa, asui meistä silloin erillään. Hän soitti äidille ja uhkaili sen olevan äidin viimeinen joulu ja totta kai äiti säikähti. Lopulta äiti soitti poliisit ja ne tuli käymään meillä kyselemässä kaikkea. Äiti näytti varmaan 10 vuotta vanhaa kuvaa isästä ja mainitsi, että se on vanha. Mä ja pikkusisko kurkittiin portaikossa ja poliisit pyysi menemään ylös. Saatiin niiltä nalle heijastimet. Poliisit oli löytäny isän ja vieny putkaan jouluksi. Sinä iltana kuulin useamman kerran harhoja esimerkiksi että joku olis ovella ja kävelis, muut ei kuullu mitään. Pikkuveli oli nukkumassa ja laitettiin lahjat kuusen alle. Enhän mä sitä tilannetta oikein ymmärtäny sillon, mutta tiesin ettei kaikki ollu kunnossa. Äiti oli aina rehellinen tommosista tapahtumista, mutta siinä oli mun isän viimeinen joulu. Sen jälkeen alkoi ísän viimeinen vuosi.

Ikävä on..

Heti kymmenvuotiaana aloin miettimään, että joku päivä otan isän muiston kunniaksi tatuoinnin. Yhä haluan sen ottaa. Muistan joskus kysyneeni isältä, että mikä sen lempiväri on. Vastaus yllätti jotenki positiivisesti. Vastaus oli punainen ja harmaa. Olin superiloinen kuullessani punaisesta. Siitä tulee mieleen ruusut jotka on yksiä mun lempikukkia. Ehkä niitä tulee mun tatuointiin.

No comments

Ennen halusin olla todella itsenäinen, selvitä kaikesta yksin. Olla se kaikista vahvin ihminen koko maailmassa jottei kukaan voi satuttaa. En halunnu hyväksyä sitä, että tarvin muita ihmisiä.  Mä yhä oon itsenäinen, mutta koitan hyväksyä pikkuhiljaa että tarvin muita. Joskus se pelottaa. Yksin ollessa ei tarvi pelätä, että joku jättää tai satuttaa.

Mua kiusattiin peruskoulussa ja mun lapsuus ei ollu mikään ihanteellinen. Alkoholisti isä, isän kuolema, monet muutot, koulukiusaaminen, yksinäisyys, paha masennus jne…oon pienestä pitäen suojellu itteäni, pitäny muuria mun ja muiden välissä. Nyt ku oon isompi niin on hankalaa päästä eroon siitä muurista. Sitä pelkää, että kaikki haluaa satuttaa. Aina ajattelen, että nyt tuoki haluaa tehä jotain pahaa. Vaikka se ihminen kävelis vaan mun ohi.

Joskus oon mielummin hiljaa kuin kerron ystävälle mikä on ja en oo täysin varma miksi. Kai mä ajattelen ettei mua ymmärrettäis tai ettei sitä asiaa voi selittää, koska en ymmärrä sitä itekkään.

Tämmöstä vaihteeksi

Kun joululoma loppu niin kamala väsymys alkoi ja pikkuhiljaa se alkoi tosiaankin kyllästyttää. Lopulta se väsymys muuttui masentuneisuudeksi ja koko tän viikon koitin sinnitellä koulussa. Tuntu, että jos lähen kotiin niin luovuttaisin enkä tiiä voisinko hyväksyä sitä. Mutta mä en todellakaan kykenis olemaan koulussa nyt. Lähdin kesken päivän sieltä, koska oli pakko päästä pois vähän väliä ja mietin vain miten jaksaisin koko päivän. Aika meni hitaasti enkä vaa pystyny enää sinnittelemään. Soitin äidille ja puhuin opettajan kanssa, joka sanoi ettei mun tarvi aina jaksaa. Sen oon halunnu kuulla, mä tarvitsin sitä. Mä oon aina koittanu jaksaa muiden takia, mutta pikkuhiljaa opettelen pistämään itteni koulun edelle.

Sinänsä hassua, että kevät on mulle henkisesti hankalampi kuin syksy, vaikka syksyllä on pimeääkin. Koitan keksiä, että miksi olo pahenee just keväällä? Toki paljon on tapahtunu ja oon tehny kovasti töitä. Iskikö se kaikki uupumus siitä kaikesta vasta nyt?

Mä tahtoisin kertoa jollekkin miltä tuntuu ja miksi mutten mäkään tiiä. Siis toki tiiän osasyitä tähän, mutta ne kaikki on sekottunu mun päässä enkä mä osaa selittää. Joten oon hiljaa, mikä tuskin auttaa mutta ainaki voin purkaa ajatuksia kirjottamalla jotenkin. Ehkä mä tarvin vaan sitä, että saan ajatukset ulos enkä keskustelua. Ainakin on helpompaa kirjotella yksin ku selittää jollekkin jotain mitä ei ymmärrä itekkään. Ja jos totta puhutaan niin en tiiä kenelle puhuisin ku ei kaikki ymmärrä ja se on ihan okei, mutta ois kiva tuntea että joku ymmärtää. Toki on hyvä, jos on joku joka kuuntelee vaikkei ymmärtäiskään.

Alex

IIK

Mulla on ens kesänä tulossa runokuva näyttely Limingassa ja hieman alkaa jännittää. Kun alotin tän tukihenkilön tapaamisen ja runokuvien teon niin mulle tuli unelmaksi pitää oma näyttely. Kohta se on totta.

Kohta oon paljas. Siltä se tuntuu kun näyttää kaikille omat henkilökohtaiset kamppailut ja ilot runojen muodossa. Toisaalta toivon, että joku saa mun runoista vertaistukea vaikka ihmisten reaktio jännittääkin. Mä haluan jakaa mun runoja, jotta edes yksi ihminen tietäis ettei oo yksin jonkin asian kanssa.

Toivon myös, että kaikilla on jokin unelma tai useampi ja että uskalletaan tavoitella niitä. Tiiän, tosi kliseistä, mutta minkäs teet. Itsensä ilmaisu tavalla tai toisella tekee olon hyväksi ja nauttii siitä, että on vapaa itsenään. Toki on ehkä vähän pelottavaakin näyttää tunteensa kaikille oli ne sitten runoja tai mitä vaan.

Joskus tekee mieli kirjottaa, mutta pää on pilvien yläpuolella ja ei saa aikaiseksi järkevää tekstiä. Tarviiko sen toisaalta ollakkaan aina järkevää? Pääasia, että ajatukset pääsee ulos ja ties mitä mahtavaa sieltä voi tulla.

Alex

Maanantai avautuminen part 7327467

Tänään oli jälleen semmonen aamu, että ois vaan tahtonu jäädä lämpimän peiton alle nukkumaan. Mutta ei se auta ku vaan nousta ylös. Onneksi kuitenkin pääsee kouluun ku on siellä ihan kivaa ja tarkotan nyt opiskelua enkä kavereita. Opiskelu on ihan kivaa. Keittöllä on kivaa varsinkin, jos saa tehä itsenäisesti.

On tää aamu ollu ainaki rauhallinen.  Kuuntelen musiikkia ja koitan herätä. Mä jopa meikkasin. Kahvia joisin, jos ois maitoa. :( Mut onneks koulussa on aina jälkiruokana kahvia!

Aikalailla kaikki on valmiina asuntolaan ja kouluun lähtöä varten. Vielä ois tunti aikaa ennen kuin linja-auto tullee. Maanantait on kivoja ku koulu alkaa vasta 12:15. Meillä on tänään varmaanki äidinkieltä/ruotsia/englantia. Sitten päästään noin kello 15:30 koulusta. Sen jälkeen meen nopeaa apteekin kautta asuntolaan ja sieltä tukihenkilö hakee joskus kello 16:00.

Kun selviän asuntolaan niin sieltä sit suoraan koululle syömään. Toivon et ois samanlainen viikko ku viime viikolla. Mä oikeesti viihdyin keittiöllä ja sain tehä hommia itsenäisesti. Otin etäisyyttä muista opiskelijoista ja se teki hyvää.

Mä oon ottanu niistä nyt jonkin aikaa etäisyyttä ja se on hyvä juttu. En koe kuuluvani niiden joukkoon. Ne on lähentyny keskenään ja mä keskityn opiskeluun. Aina ei jaksa höpöttää eikä kuunnella asioita poikaystävistä. Oon ainut sinkku ja homo, joten siinä varmaan syy miks oon kaikkien asioiden ulkopuolella. Kaikki näyttää aina kiusaantuneilta ku puhun tytöistä eikä niitä tunnu kiinnostavan muuta kuin mun vitsit, jos nekään. Mä oon ehkä vähä niitä räväkämpi enkä pelkää puhua asioista, joista yleensä ei puhuta. Ne taas ei halua puhua semmosesta. Tuntuu et ne haluaa vaan höpöttää ja mä haluan oikeitaki keskusteluja.

Kivaa viikkoa kaikille!

Alex

ANTAKEE RAKKAUTTA PLS ;-;

Voispa joku paijjata. Pussata. Kattoa silmiin. Kutittaa. PUSSATA NIIN PIRUSTI YHYYY. Naurattaa. Rakastaa. Onks se liikaa pyydetty?? ;-;

Lupaan tehä ruokaa, pussata, paijjata, pittää huolta, naurattaa ja vaikka saatana pestä sut, jos et ite kykyne siihen. Mä tahon rakastaa ja tulla rakastetuks yhyyyyy.

GIMME SOME LOVEEEEEEE!!

Mä oon oikeesti super jees, jos merkittet mulle paljo. Trust me. OSAAN FLIRTTAILLA SAKSAKSI.

Haluisin vain niin paljo nukahtaa jonku viereen. Herätä jonku vierestä. Ihailla simmuja. Pussata niin maan perkeleesti. Hiplata. Käpertyä lähelle, jos surettaa tai pelottaa.

YYYYYYYYYYYY.

<3

 

Hellou!

Eipä oo tullu kirjoteltua aikoihin, apua.  Syynä on se, ettei oo ollu motivaatiota, konetta eikä puhelintakaan koko aikaa. Sain hankittua läppärin!  Myös koulu ja Saksan opiskelu on vieny energiaa. Ainii joo aloin opiskelemaan Saksaa itsenäisesti erään sovelluksen avulla. Hauskaa on, osaan nyt flirttailla Saksaksi ;). Okei anteeks oon vaa ylpeä itestäni haha. Gonna get all the ladies!!

Hmm mitäs muuta on tapahtunu…mun pikkusisko tuli tänään yöksi mun luo kahen koiran kanssa. Ihan kivaa tää on ku ei nähä kovin usein. Käytiin mutka kaupassa vaikkei kummallakaan tee mieli mittään. Se lähti näkemään kaveria ja mä koitan viihyttää itteäni.

Oon kaivannu tämmöstä kauan, että joku käy kylässä tai on yötä!! Pietään hauskaa ja herkutellaan. Ollaan vaa.

Koulussa on ollu ihmeen kivaa vaikkei enää luokkalaisten jutut kiinnosta. Ei sitä aina vaan jaksa kuunnella kaikkien poikaystävistä jotain. Oon onneks saanu olla enemmän omassa rauhassa ja tehä itsenäisesti töitä keittiöllä. Viikko oli kiva oikeestaan just sen takia ku sai tehä yksin rauhassa sitä mistä tykkää. Keskittyy ja oppii paremmin.

On vaa semmonen olo etten kuulu esimerkiksi mun luokkalaisten joukkoon. Meitä yhdistää oikeestaan vaa koulu. Haluaisin saman henkisiä kavereita ku mä mutten tiiä mistä niitä löytäis. Tuntuu vaa ettei mun luokkalaiset ymmärrä mua, mun luonnetta tai mittään mikä muhun liittyy. Mä saatan olla aika äänekäs, räväkkä, eläväinen jne, mutta minkäs teet. Ainakaan en oo tylsimys. Osaan mä tietty olla rauhallinen, ihana jne, mutta kaikki ei sitä puolta nää ellei sitä ansaitse mun silmissä tai jotain.

Mutta toistaiseksi heippa!

Rakkautta kaikille <3

Alex

Jotain

Sekavat ajatukset,

kaipuu,

yksinäisyys,

mitä pitäis tehä?

Jatkaa,

toivoa parasta?

Tää kaipuu ei mee koskaan ohi. Mä kaipaan rakkautta, kavereita. Saanko kumpaakaan? Enkä rakkaudella tarkota pelkkää romanttista rakkautta.

Haluan viettää aikaa ja pitää hauskaa jonkun tai joidenkin kans, mutta kaikilla on jotain tekemistä lomalla.

Mä haluan takas omaan kämppään omaan rauhaan. Joku päivä järkkään ne tuparit niin viimeistään sillon nään kavereita.

Viime päivinä oon miettiny tiettyjä asioita paljon enkä ymmärrä täysin miksi. Oon miettiny, että oonko sittenkään aseksuaali? Ei mittään hajua. Oon ollu jotenki tosi kiinnostunu naisista niinku ennenki. Tyyliin fantasioin koko ajan suutelevani jotakuta. Hämmentävää.

Mulla on ikävä jotain. Tuntuu, että kaipaisin seuraa mutten oo ihan varma. Kaipaan halia ;-; .

Okei anteeks tää avautuminen mutten tienny mitä muutakaan tekisin.

I am okay

I am kinda suprised that I am okay. I though that break up would destroy me for a while but no. Of course I have cried and I have been sad but I continue my life. Maybe I am really gotten stronger. Maybe I feel okay because I know I tried my best.  Moving out from home helped me a lot with break up too.

I have lived a week alone now. Of course it’s boring and lonely sometimes but mostly awesome. I can do what I want. I can watch tv at 3am. I have been taking good care of myself. I am waiting my home to be ready so I can celebrate with friends and family.

I want to spend more time with my friends. I want to actually do something with them. And that is kinda new to me.

But now I have to go. ;-;

Love from Alex <3

Things I like…

I really like when I’m in shower and water on my skin just looks so pretty.

There is something really pretty about sitting in shower and just letting water flow.

Something about being sad is beautiful. You are weak and strong at the same time.

I really like to love. I like to be gay. I like to kiss girls.

I kinda love my body in this picture!!

I like to touch hearts and bodies.

I like my body right now. I really like my legs and hands and belly.

I like scars and marks on our bodies. Being perfect is ugly in my opinion.

Epävarmuus

Vihaan tätä jatkuvaa epävarmuutta itessäni. Mä en halua epäröidä lähes aina esim. saanko koskea tyttöystävään vai vihaako se sitä ja mitä mä sanon etten loukkaa (tuskin nyt sentään vihaa). Tää on ärsyttävää. Olisin omasta mielestäni parempi tyyppi, jos en ois niin epävarma ja jos voisin olla vapautuneempi. Miksen vaan pysty edes pussaamaan tyttöystävää ilman hirveetä epäröintiä? Hitto sentään.

Niinkun kyllä mä tiiän, että tää helpottaa ajan kans mut valittaminen helpottaa oloa ja sitä mä tässä kaipaan.

Mä en ihan ymmärrä mikä mulla on. Ennen ku lähettiin tyttöystävän kämpältä niin muhun sattu kattoa sitä ja vaa itkin ahdistuksissani. Muhun sattu, koska piti lähtä sen luolta. Se tuntuu vähän tyhmältä ja säälittävältä, mutta en mä päättäny tuntea niin. Ootan innolla sitä, että voitais jossain vaiheessa olla pitempään yhessä.

Okei olo alkaa helpottaa ku oon istunu junassa jonkun aikaa. Mua heikottaa ups. En oo syöny muuta kuin vähän sipsejä. Mulla ei oo mitään isoa eväänä mut katotaan miten selviän. Jos en pärjää eväillä nii pitää mennä käymään ravintolavaunussa.

Ehkä mun pitäs jutella tästä jollekkin. Seki vois auttaa et kuulen joltaki etten oo tyhmä vaan et on normaalia tuntea näin. Mä yritän pärjätä tän kans vaikka se onkin haastavaa välillä. Yritän olla kiltti itelleni.

I try, I promise.

Rakkautta Alexilta.

I love you darling.

This is for you darling. Yeah I know that I write often to you but I want you to always remember how I feel about you.

I want you to know that you are the cutest and the most beautiful girl I know. You are beautiful many ways. You are adorable. You are warm and caring person. I love you.

I want you to remember the feeling when we kiss. When we look into each others eyes.  Shit I miss you so much.

The way your hand touches my cheek…damn it makes my heart stop beating for a while. Everytime we kiss my heart stops beating and I get shy. I get speechless.

I love you. I try my best to be good for you because you deserve the best.

Alex <3

I TRY TO WRITE ABOUT SOMETHING ELSE NEXT TIME :D !!

So I wrote this before we broke up and I still had it and didn’t want to delete it. Because well that is really cute lol. Enjoy.

Love from Alex!

There is hope!!

No matter how lonely I feel I survive. It makes me stronger every time.

Just because I feel sad and hopeless doesen’t mean I don’t have hope left. I always have hope and it usually comes after feeling bad.

I will see friends tomorrow and I will talk to my girlfriend and we will think together when we see each other. She will understand me. She doesen’t make me do anything what I don’t want. I talk about her again oops..

Time goes on and on…soon I will sit on a train and I know I am closer to her all the time. I have my own time in a train and I can rest! Then we will have fun and laugh together!! <3

I talk about a lot because nothing happens in my life and yeah I miss her.I wanna write about something cute and all I can think about is us. I think about her smile, her laugh and her eyes. Everything about her just is so beautiful. And I feel cute with her.

HOPE EVERYONE IS OKAY AND HAPPY!!

MUCH LOVE FROM ALEX!! <3

Struggling

I just hope this day goes fast so I can go to school and see friends. Being alone is the worst. Knowing that no one is close to you is horrible..I feel sad. Family doesen’t help because they aren’t what I need now.

I should be strong but what if I can’t? What if I don’t have energy for that?

After I woke up I just laid on sofa and watched videos. My family left for a while so I came to computer to write. I guess I should eat something and do hot cocoa. TIME FOR CAT PICTURES!

Our home is a mess and I hate it.And it’s a mess because we have three cats and two dogs… I don’t want to be here but don’t have any interest to leave. One reason for that is that it’s cold outside and I’m lazy. Probably shouldn’t be complaining about this but I do it anyway. I let everything out so I will feel better.

I always wanted to survive alone but I need to admit I need people and help. I need people to love me. I have tried to be more independent but it only hurted me.I haven’t tried for a while because of that.

Pictures of happy cats make me smile even though I’m not feeling well. <3 I just can’t resist them.

I really want to move closer to my girlfriend but I can’t yet because I have school left and I don’t wanna chance school. Seeing her would make me feel better. Or seeing my friends would be good too. I haven’t showered in two days and I look like a mess so I will probably be just at home alone. Tomorrow will be better. I will have to do stuff and I see people so I think I should be just fine!! Time should go faster.

My family is back and my little brother is really loud. I hate it. I don’t always hate him but the way he acts..he sreams always and he is really annyoing…I mean I still love him but I lose my mind with him. And our dog is barking,

I slept over 10 hours at night but I’m still tired and talking isn’t something I want to do the most. But I need to talk to someone to help myself. I try to talk little bit at a time to someone. I need to take care of myself because no one else won’t do it for me. Because I’m 17 not a kid. Sometimes would be nice if someone took care of me even for a while. If someone could hold me and keep me safe for a while.

Can this day be already over pls? Well not too much left anymore I guess. I just need to wait and try my best to feel better.

My body feels weak. My mind feels tired. My eyes feel heavy. I should relax but how?

I try to rest now.

Love from Alex for everyone!

Sanaton

meNyt ku katon näitä kuvia jälkeenpäin en ymmärrä miksi vihasin itteäni niin järkyttävän palion. Olinhan mä ihan söpö. Aloittelin ekan kuvan aikoihin meikkaamaan enkä ollu hyvä siinä heti, mutta kuka on?

Mä en ollu yhtään hassumpi. Mä pidin itteäni tosi lihavana, mutta olin suunnilleen samankokoinen kuin nyt ja oon aivan normaalipainoinen.

Itteään ei sais vihata. Siitä tavasta ei pääse helpolla eroon. Sen huomaa vielä vuosien päästäkin, jos itteään on vihannu.

Mutta siitäkin tavasta voi päästä eroon. Se on vaan tosi vaikeaa muttei mahdotonta.

Aina kun kattelen näitä kuvia niin tulee ikävä mun pitkiä hiuksia. Yhyy. Mut toisaalta en tiiä haluaisinko mä niitä kuitenkaan takasi.

me3me2Älkää olko niin julmia itellenne, jooko? ;_;

Mikä saa meijjät vihaamaan itteämme? Se, että annetaan uskoa että pittää olla tietynlainen jotta kelpaa. Se on todella väärin. Me kaikki kelvataan jollekkin. Lopettakaa sellaset säälittävät puheet ja antakaa kaikkien elää!!

Olkaa omia ittejänne ihan rauhassa muista välittämättä!! <3

Ootte ihania just semmosina ku ootte!!

             me6

            Rakkautta kaikille!!

            Alex

I am lonely

I feel so lonely right now…I just  want to be with someone but I am alone…I mean I won’t die even if I’m alone but my depression makes me want to die. This isn’t really that serious but my depression makes everything worse.

Is there something wrong with me? Am I boring? Well I think I’m not boring usually.  I don’t know who I can ask to see me and yeah…who even wants to see me? This is annyoing.

I want to cry. Can someone just hug me now pls?? ;_;

It’s so cold and dark. Kinda like my mind now.

Just talking with someone would help but everyone is busy I guess. So I just write and I will feel better soon. Maybe I’m gonna look some cat videos or pictures. MAYBE EVEN BOTH.

I will be okay. Cat’s always help and I think I’m gonna do hot cocoa for myself and continue writing. Yes I will do that. I feel already better even though I just wrote how I feel. Hot cocoa is good!!

It worked! I love cats so much. Those tiny cute assholes are life. <3

Our old cat

Our old cat. ^

cutecat6cutecat5

I wish I could pet these cuties.

Love from Alex <3

Mä uskon suhun!!

Sä voit voittaa pahan olon. Sä kyllä saatana pystyt siihen. Ei se sua noin vain kukista vaikka siltä tuntuisikin. Sä oot tarpeeksi vahva siihen. Usko tai älä.

Mä oon täällä sun kanssa. Älä huoli mä pysyn tässä kunnes heität mut pois, silloinkaan en kokonaan lähe. Oon aina sun sydämmessä vaikken fyysisesti olekkaan sun vieressä.

Oon täällä sua varten, mä oon täällä apuna, tukena. Mä rakastan silloin ku sä et jaksa. Mä huolehdin susta silloin ku sä et jaksa. Mä silitän sun hiuksia kun sä oot surullinen. Mä kirjotan sulle kivoja tekstejä kunnes piristyt. Haluan sun hymyilevän jälleen.

Mä en oo ihan varma kenelle kirjotan tätä. Mutta kuka tahansa tätä lukeekin niin omistan nää sanat just sulle.

Rakkaudella Alex!

I saw a dream…

I saw a dream last night. I saw something beautiful in it. It was simple, little weird but I loved it.

I saw love in it. Two people who hug each other. I saw me and my girlfriend. I saw loving looks and gentle touching. Something so innocent and cute. Happy faces.

My girlfriend is beautiful and love is too. I write about this because I miss her. I don’t know when we see next time and it makes me feel hopeless sometimes. We have a long distance relationship and we live over 8 hours away from each other. I can live with it but it’s hard sometimes.

The weird was that we were in a store while we hugged and we listened my spofity – music list. We were happy and calm. We were really relaxed with each other. I hope I can be like that someday with her. We have dated almost two months now so we aren’t 100% ourselves I guess. With time we will be more ourselves and relaxed.

I want to write about something else but she is always in my mind. And well this is my way to show that I miss her a lot. I just want to be close to her and hold her. I’m fucking gay sorry not sorry. *evil laugther*

Never gonna give you up.

See you soon my precious Angel.

Love from Alex <3

Sadness…

Sadness can destroy but it makes you stronger and stronger every time. You feel like it kills you even though you survive every time. You are so strong! You have survived every time you thought you couldn’t. I am proud of everyone who has been struggling but survived. <3

Give life a chance. I promise you won’t be dissapointed. I gave life a chance and I can breathe better than in years. My anxiety isn’t horrible anymore and I hardly get anxious. I am more confident and braver than ever. I can go outside without stress and makeup. That is a big thing for me. I don’t hate myself anymore because I learned to like myself and live with myself. I try my best to be kind to myself.

I am not the happiest but I feel happiness every day. I survive everyday even though it’s not always easy. I’m still depressed but depression doesen’t control my life. I am fighter just like you.

We should do things that makes us happy. Writing makes me happy and I write often. Showing my feelings makes me happy. So I show them. Eating chocolate makes me happy so I eat it. I take silly selfies because it’s fun and it makes me happy. It doesen’t have to be a big thing. The important things is that it makes you happy. If you don’t feel happiness you can always try to watch funny videos or cute animal videos to cheer you up. Maybe you don’t feel like doing it but it could help. You don’t lose anything if you try to cheer you up.

Let’s win sadness together. Let’s fight. We can do it together. I believe in you. Love wins. We win. We survive with love.

Some day you can feel better again. You will smile like crazy. You will be happy that you continued living. This is for everyone who is struggling now.

Love from Alex <3

Runot on rakkaus

Sun huulesi,

kuin syksyn kirkkaanpunainen lehti,

sun silmäsi,

kuin taivaan kirkkaimaat tähdet,

sun kosketuksesi,

lämmin kuin kesäinen tuulenvire,

sun äänesi,

lohduttava kuin heräävä luonto.

 

Yks mun parhaimmista runoista tähän mennessä! Voisin silloin tällöin laitella runoja tänne.

Inspiraationa käytin tyttöystävää tietty.

Miss you cutie.

<3

Probably something pointless and stupid…

Don’t be sad darling. You do your best. I’m proud of you.

Don’t cry. Okay you can if it helps but I wish you are not alone when you cry.

Everything will be okay. Your friends will be okay again. You will be okay. Even if it’s only for a while. Sadness is a feeling and it goes away.

I wish I could be there hugging you. I wish I could hug everyone who feels sad, worthless or something like that.

I wish I could comfort you and everyone. But I can’t and it makes me kinda sad.

I want to tell to you that you aren’t worthless and everyone needs a friend like you. You are here to your friends, you love them, you listen. That is actually a lot. You don’t need to do anything else than support your friends. I understand that it’s not easy to accept that you can’t cure your friends but you can help by supporting them. That is more than enough.

I know it’s kinda pointless to tell all this but I try to cheer you up. This is all I can do from here. I hope it helps but if it doesen’t well I know I tried.

I wish everyone good luck with their problems and stuff.

I wish I could actually help…

Get better soon people. <3

cutecat3cutecat cutecat4cutecat2 cutedoge cuterat

Can I see your smile? <3

Moi oon Alex!

Mä kutsun itteeni Alexiksi, koska oon genderfluid. Joinakin päivinä oon enemmän poika ja silloin käytän mieluiten nimeä Alex. Toki moni kutsuu mua Sannaksi sillonkin muttei se maailmaa kaada. Kaikki ei edes tiedä tätä muttei se haittaa. Jos todella haluan, että mua kutsutaan Alexiksi niin kyllä mä sitä pyytäisin ja selittäisin vähän et miks jne.

Mä oon ylpeä täst vaikka tää voi olla joskus hämmentävää. Oon ylpeä siitä, että oon Alex. Rakastan sitä nimeä ihan näin btw!!

 

Oon myös ylpeä siitä, että oon homo. SUPRISE. Ok ei kukaan yllättyny lol. Mulla on ihana tyttöystävä, joka hyväksyy mut just tämmösenä. Oon siitä tosi kiitollinen. *rainbows everywhere*

Ja jos näät tän Leni nii mulla on ikävä ja sä oot ihana höppänä ja äääääääää. Haluan vaa nähä sut ja pidellä sua niin paljo. YHYYY KU OON NIIN HOMO NO OKEI SE ON AIKA MAHTAVAA MUT ÄÄÄÄÄ <3.

Sending love <3

I want to share love for everyone so much! <3

I just suddenly got this feeling to watch pictures of my girlfriend and I got goosebumps and I felt love. I suddenly wanted to see her, love her, hear her laugh and see her eyes. Touch her warm hands. Kiss her. Okay I try not to be too gay now. SHE IS JUST THE CUTEST!! My little precious cutie!!! <3

We all deserve love and it doesen’t have to be romantic love. You can love in many ways and many things . You can love your parent(s), your sister, brother, friend, best friend, dogs, cats, everything.

I hope everyone is okay. <3 If not then that is fine too. You feel what you feel. Be okay soon! <3

Now I show my face again because I can!!

I hope you enjoy!!

Love from Alex.

myface

 

Virheellinen = kaunis?

Mun mielestä jokaisessa on jotain kaunista ja virheellistä. Kauniin virheellistä. Epätäydellisyys on tosi kaunista.

Mä en usko Jumalaan enkä hänen enkeleihinsä. Mä uskon ihmisiin ja meijjän hyvyyteen. Aina ei tarvi olla täysin hyvä. Riittää, että selviää ja yrittää parhaansa.

Sinä ja minä, jokin niin kaunis on myös virheellinen. Sitä ei sais unohtaa. Liikaa ei saa vaatia keneltäkään eikä itseltään. Kukaan ei oo täydellinen eikä se haittaa. Epätäydellisyys ei oo heikkous. Se yhdistää meitä kaikkia ja vahvistaa.

Mun mielestä hyvä sydän ja välittäminen tekkee ihmisestä enkelin. On vain surullista ettei enkelit usein ite huomaa sitä, heidän hyvyyttään. Virheitä tekee enkelitkin ja niistä me kaikki opitaan.

Me rakastetaan ja vihataan, tehdään hyvää ja satutetaan toisiamme, mutta osataan myös pyytää anteeksi. Joskus tuntuu ettei jäljellä oo mittään hyvää, mutta sitten kattoo ympärilleen ja näkee palio hyvää ja kaunista.

FUTURE??

What I want to do when I’m older? I probably want to work as a chef at least few years. I have only 1,5 years school left and then I graduate and I can call myself a chef.

I want to live alone for a while just to try do I really want it and I want to see that I survive alone. I want to write as much as I can because it’s quiet and my environment is calm. I want to drink hot cocoa and just write.

I want to make myself a good home where I am safe and I can rest in peace. I want to make people feel good and happy there. I want to make small parties and fun with important people.

And if we think about my future in 5 years.. I probably want to live with my girlfriend then (sooner than that is fine too). I am still working of course. Maybe some kind of a pet or two.  I WANT TO SPEND CHRISTMAS WITH MY GIRLFRIEND! AND HOPEFULLY SOME DAY I CAN CALL HER MY WIFE. I don’t know about yet kid(s).

I REALLY WANT TO WRITE A POEM BOOK AND I KEEP WRITING MY WHOLE LIFE FOR THAT AND FOR MYSELF!!  I want people to read my poems and make them feel less alone. And at the same time I help myself. It’s cool.

I want to travel as much as I can with my girlfriend and probably with friends too. I’m not sure do I want to travel much alone. I want to see more Finland and other countries too.

Ne ihmiset, jotka hyväksyy mut tämmösenä ku oon….shit ne on niin ihania.

Mä en oo tottunu siihen, että mut hyväksytään. Mä haluan olla oma itteni ja tulla hyväksytyksi tämmösenä.

Oon niin kiitolline niistä.

Ois niin paljo kaikkea tähän liittyen mitä haluaisin jakaa, mut en osaa sanoa tän enempää.

Writing

Sometimes I feel like writing is the only thing I’m good at.

To me it’s the best way to express myself and show who I am.

I write about important things or just tell something like ”I am bored.”

Sometimes I write really beautiful poems and wanna show them to everyone.

I write how I really feel.

I write to tell how much I love someone or about things I love.

I love writing. It’s best.

 I like to share everything. I want to share everything, because I know I’m not alone.

I want to share everything to show people that they aren’t alone with thoughs.

I want to help.

Isänpäivä…

Mä kaipaan mun isää.

Vaikkei koskaan oltu läheisiä ja hädin tuskin puhuttiin niin isä on aina ollu tosi rakas.

Mä en ehtiny koskaan oikein tutustua siihen ja se on ollu myöhästä jo pitkään.

Mun isä siis kuoli yli kuus vuotta sitten.

Mulle on sanottu etten voi enää kaivata sitä, koska siitä on niin pitkä aika.

Mut tähän asiaan liittyy paljon muutakin kuin isän kuolema, mutta sitähän ei kaikki tajua.

Mikään ei oo niin yksinkertaista.

snapchat-165781181

Lähetäänkö jo??

Mulla tekis hirveenä mieli lähtä matkustamaan jonnekin jonkun kanssa. Ihan vain Suomessa. Ois tosi jees.

Se ois uutta ja mielenkiinnosta. Eniten haluaisin lähtä tyttöystävän kans johonkin.

Mentäis yhessä junalla jonnekki. Se olis  jo tosi mahtavaa.

Haluaisin käydä kävelyllä sen kans jossain nätissä paikassa.

Se ois kivaa.

Ehkä jossain vaiheessa.

Kunhan ensin ilmat lämpenee nii sit mukavampi ehkä lähtä.

Mentäis molemmille ihan uuteen paikkaan.

img-20160821-wa0072

Kuva on Raahesta. Kävin siellä perheen kanssa viime kesänä rannalla. Isot kivet ja meri. Tunsin oloni vapaaksi ja kevyeksi.

Watwat

Poikamainen? Tyttömäinen? Mekko? Puku? Isot vai pienet tissit? Kenties siltä väliltä? Paksut reidet vai ohuemmat? Pitkät hiukset? Lyhyet hiukset? Uusi lempinimi? Oma nimi?
Tämmöstä mä nyt mietin. Koen olevani yleensä sekä poika että tyttö. Välillä jompaakumpaa enemmän.
Tänään oon ehkä enemmän poika. Mikään ei oikein tunnu nyt oikealta.
Tää voi olla myös tosi hämmentävää joskus. Millanen haluan olla? Se riippuu mielentilasta. Yleensä isoa muutosta ei tuu siihen millanen haluan olla ellen ala miettimään muita mahdollisuuksia.
Mä oon laihtunu tän vuoden aikana ja mulla on hankaluuksia pitää itestäni. Ennen rakastin mun reisiä, mutta nyt ne ei oo tarpeeksi paksut jotta ne miellyttäis. Ennen maha häiritsi muttei enää koska se pieneni. Mietin vain, että mitä mä teen?
Haluaisin pitää itestäni mutten taida pystyä siihen just nyt. Vai onko tää tunne vain tekosyy? Jumalauta nyt. Ehkä jos annan itelleni aikaa miettiä niin saan jotain mielenrauhaa.

When I wake up….

 

When I wake up at night… I look that are you next to me. You aren’t.
I don’t remember that you are at home.
I really want to see you when I wake up.
I want to be close to you.
I want to feel your warm body next to me.
I want to hear you sleeping and just smile to you. I want to fall asleep next to you.
I miss you already and you left only four days ago. I didn’t miss you this much last time.
At first I wasn’t sure about loving you because well love is a strong word.
But now I am getting more sure about that.
I love you.

I miss you ♡

I love you and hope that I can hold you soon again.
I really want to hold your warm hand.
I want to know that you are okay.
And if you aren’t okay I will take care of you. I will hold you until you are okay again.

You can always talk to me about everything. Remember that.
I will kiss your cheek. Your hand.
I will be here for you.
I will try my best to be good for you.

I wish we lived closer to each other but someday we will. Maybe someday we share a home and a cat. Maybe someday we can wake up everyday next to each other. We can just hold each other and kiss before leaving to work or school. That sounds pretty good, right?

Miksi?

Miksi on niin vaikeaa pitää itsestään?

Miksei itseään hyväksy niin helposti kuin jotakuta muuta?

Haluaisin rakastaa itteäni, mutta miten se onnistuu?

Se on niin vaikeaa ja haastavaa.

Mä yritän olla kiltti itelleni.

Ehkä ajan kans se onnistuu.

Kyl mä pystyn tähän.

Joinakin päivinä pidän itsestäni paljon toisinaan sit en halua ees ajatella koko asiaa.

snapchat-5245034315031376070

 

Tyttöystävä

 

Mun tyttöystävä…suloisin ilmestys maan päällä.
Sen hymy on parasta ikinä.
Sen lämmin käsi mun kasvoilla tuo lohtua ja turvaa.
Sen pusut saa mut hiljaseksi.
En koskaan ajatellu kykeneväni kaukosuhteeseen, mutta nyt oon ymmärtäny että tärkeintä on välittää toisesta ja haluta olla sen kans.
Välimatkalla ei oo mitään merkitystä vaikka se välillä tympäseekin.

Haluan vain pidellä sitä, kattoa paskoja leffoja ja kuunnella sen ihanaa naurua.
Love you.♡